Tuomas Skopa

Menneisyys

En ole tehnyt elämässäni juurikaan tietoisia päätöksiä sen suhteen, mihin haluan mennä. Olen yleensä vain sanonut kaikelle: kyllä tai okei. Ehkä ainoa määrätietoinen siirtoni on ollut bändin perustaminen ylä-asteella. Kokosin välkällä soittoporukan ja menimme autotalliin meluamaan. Armotonta heviä tietenkin. Ensikosketukset musiikin tuottamiseen sain jo tuolloin, sillä videokamerani kykeni äänittämään kahta raitaa. Soitimme pohjat kellarissa ja äänitimme myöhemmin ”laulut” huoneessani kiljuen täysillä bassovahvistimeen.

Laulajamme Jussi Tolkki oli hyvä jätkä, mutta hän ei osannut laulaa ja tahtikin oli hukassa. Istuin maassa ja puristin hänen säärtään aina, kun oli aika vaihtaa riviä ja tällä tavoin saimme Lovecraftin kauhurunoista pöllityt sanat synkkaan. Saattoi myös olla, että Tolkki oli rytminero ja edellä aikaansa. En vain tajunnut sitä silloin.

Vanhempani eivät koskaan käskeneet meitä hiljenemään, vaikka hevibändin melu oli varmaan sietämätöntä. Ehkä sen takia musiikin tekemisessä tärkeitä asioita ovat minusta tänäkin päivänä into, vapaus ja tunteiden jakaminen.

Workflow

Sukella syvään veteen

Tykkään työskennellä näkemyksellisten ihmisten kanssa. Kun lähtee juttuun mukaan, sen tekee mielellään koko sydämellään tai siirtyy katsomon puolelle. Ainoa synti on olla tylsä. On pakko paljastaa itsensä ennemmin tai myöhemmin, joten se on parasta tehdä heti kättelyssä, ettei tuhlaa fanien aikaa.

Elokuvista ihminen oppii yhtä paljon kuin koulun penkiltä. Hyvä teos on mestariopettaja: se ei saarnaa, ei latele jargonia, eikä anna vastauksia, jotka unohtuvat seuraavana päivänä. Se herättää kysymyksiä, kutsuu ajattelemaan ja auttaa tuntemaan. Joku valitsee elokuvan näyttelijän perusteella, toinen genren, kolmas aikakauden, neljäs piruparka ottaa sen mitä tarjotaan. Itse katson mielelläni leffat ohjaajan perusteella. Pidän toisen mieleen sukeltamisesta ja omaperäisistä näkökulmista. Pitkistä kaarista. Sama pätee myös musiikin tuottamisessa. Yhteinen näkemys ja hyvässä lykyssä siitä kumpuava ystävyys. Se on parasta.

Haiseeko bensa?

Ainahan homma ei toimi. Joku juttu voi olla paperilla nerokas, mutta kun se pääsee kovalevylle asti, alkaa moottori yskiä. Silloin pitää olla rehellinen itselleen ja artistille. Muuttaa kurssia ennen kuin kajuutta on säpäleinä. Joku sanoo: kill your darlings. Mä sanoisin: love your darlings. Pitää aina olla takataskussa jotain siltä varalta, että homma jää jumiin. Pitää avata talkback juuri ennen karikkoa. Kovin tuottaja osaa kuitenkin pitää läpensä myös kiinni silloin, kun bändi on itse löytämässä ratkaisua ja on aivan revontulessa.

Ensimmäisen miksauksen teen aina yksin. Biisejä kuunnellaan joskus vuosikymmeniä, joskus miljoonia kertoja. Nämä asiat kannattaa ottaa vakavasti ja tehdä pienetkin yksityiskohdat huolella. Toisaalta rakastan myös ykkösellä rykäistyjä rämäpäisiä raitoja. Erityisen hauskaa on yhdistää nämä kaksi. Siitä lähtee kaikkein jännimmät fiilikset. Sama juttu pätee hifi- ja lofi-soundiin. 25 tarkkaan sijoiteltua konkkaa ja yksi nurkkaan heitetty säröinen 25 euron mikki ovat yleensä hyvä yhdistelmä missä hyvänsä.

Tuottajan vinkit

Jos haluat ilmaista itseäsi, tee se täysillä ja huolella. Sinun ei tarvitse keksiä musiikkia uudelleen, riittää että sinusta tuntuu siltä. Kopioi niin paljon kuin haluat, kunhan teet sen idoleitasi paremmin. Tee biisiä niin kauan, kunnes olet ylpeä, mutta samalla häpeät vielä ihan pikkusen. Paras vaihe astella studioon on, kun käsikarvat nousevat pystyyn samanaikaisesti ylpeydestä sekä kauhusta. Jos sinulla ei ole näkemystä tai rohkeutta tai haluat tehdä musiikkia muun kuin itse musiikin takia, vaihda alaa. Paskaa musaa on jo riittävästi.

Jos pääset studioon asti ja albumi siintää jo mielessäsi, enää ei tarvitse tehdä muuta kuin antaa jokainen sekunti kaikkensa, kun äänitys on päällä. Se riittää. Sitten voit vanhana pappanakin ja hyvässä tapauksessa legendana fiilistellä: “Vittu että tuli tehtyä hyvä biisi”.

Tai pistä minulle täällä viestiä, tai suoraan osoitteeseen tuomas@artlab.fi.