FAIA & odottamattomien yhdistelmien taikuus
Seurasimme energisen ja taidokkaan hybridin äänityksiä studiossamme ja sukelsimme hetkeksi myös FAIA:n jäsenten ajatuksiin musiikin taustalla.
”Mikko, miten sä kuvailisit FAIA:n musiikkia?”
”Mä oon tykänny siitä artfunkista, mut onks se vähän outo?” Mikko kysyy.
”Ehkä nähnyt funkin ja pelästynyt sitä ja juossut pakoon”, Emilia sanoo.
”Call it music.”
”Call it music, call it art funk.”
On äänitysten toinen päivä, ja yhtye – tai siis yksi sen neljästä kokoonpanosta – istuu Artlabin olohuoneessa tauollaan. Kysyttäessä FAIA:n vokalisteilta, lukuisia soittajien kokoonpanoja yhdistäviltä Emilia Keskivinkalta ja Eeva Rajakankaalta sitä, miten he kuvailisivat yhtyeensä musiikkia, he muistavat jonkun eilen juuri rinnastaneen sen popcorn-limsaan.
”Outoja yhdistelmiä, mutta kuulostaa yllättävän hyvältä, eikä tunnu keinotekoiselta”, Eeva kuvailee.
FAIA:n nimi on ollut olemassa vuodesta 2017, mutta sen juuret ulottuvat syvemmälle: aina Emilian ja Eevan vanhan lukion kellarissa tapahtuneisiin freestyle-kokeiluihin saakka.
Samoihin aikoihin syntyi myös kohtalokas docs-tiedosto, jossa tuolloin vielä syntymättömän yhtyeen perustajajäsenet alkoivat kirjoittaa yhdessä.
”Sukat jalkaan pakkasella tulee mieleen”, Emilia nauraa, ”ja elämä cantaa ceellä”, hän sanoo ja viittaa vieressään istuvaan Eevaan:
”Eeva 17-18 vee”.
Docs-tiedostosta kasvoi pian yli satasivuinen, ja se piti jo kauan sitten vaihtaa uuteen.
”Faiamainen tapa käsitellä tekstiä lähti vähitellen siitä syntymään”, Emilia sanoo.
Sinne jonnekin: räpin, spoken wordin, resitoivan, tarinaa kertovan ja laulavan tekstin välimaastoon.
”Aika monet näistäkin mitä me tänne albumille laitetaan on hitto vie siltä ajalta et niitä vähän häpeilee, ja joitakin on ehkä vähän muokattu”, Eeva sanoo.
”Mut sitä osaa ehkä astua jotenkin ulkopuolelle”, Emilia jatkaa hänen lausettaan, ”että tää ei ole autobiografista, eikä sen tarvitse olla tällä hetkellä todellista, tai edes osa omaa palettia.”
”Se voi hyvin olla vaan tarina.”
Viime maaliskuussa, kun Artlab -apurahan saajaa valittiin kymmenien hyvien ehdokkaiden joukosta, oli FAIA:n kanssa Artlabilla työskentelevä Ville ”Tohtori” Liukkonen muun raadin lailla vaikuttunut yhtyeen visiosta.
”Tuntuu, että jengi tekee musiikkia niin hirveen tosissaan, ja tottakai hekin, mutta siinä paistoi joku sellainen taito ja sitten se vilpittömyys”, hän sanoo.
”On hauskaa tutkia tätä bändiä, koska tuntuu, että se on sellainen räjähtävä energia, joka vapautuu jollain tavalla”, Ville pohtii kolmantena äänityspäivänä.
Hän korostaa myös heidän taidokkuuttaan: vaihtuvista soittajien kokoonpanoista ja kahdesta laulajasta tällä hetkellä koostuva FAIA on omaperäinen yhdistelmä hallintaa ja vimmaa — sekä tunteista, maailmasta ja elämän kiertokulusta kertovia tarinoita.
Mihin suuntaan he vaikuttaisivat olevan menossa?
”Se suunta on tällä hetkellä aivan kaikkialla”, Ville sanoo.
”Luulen, että live-keikat määrittävät sitä bändiä mitä he tulevat olemaan; on määrittänyt tähänkin asti.”
“Ja sydämen seuraaminen.”
Läbillä livestream-keikallakin esiintynyt yhtye on kuvaillut, että he voivat soittaa missä vain, millä vain kokoonpanolla.
“FAIA elää koko ajan.”
Kokeellisuudestaan huolimatta FAIA:n soundin tunnistaa, kun sen kerran on kuullut. Kenties juuri jatkuva liike, kuten räpin ja laulun välilläkin, on juuri se seikkailun ja muutoksen alue, josta ei voi erehtyä.
Emilia ja Eeva nimittäin täydentävät toistensa lauseita niin puhuessa kuin musiikissaankin: FAIA:n tuotanto vilisee erilaisia keskustelevia melodioita.
”On tuntunut tosi tärkeältä, että siellä on sellaista kudelmanluomista”, Emilia sanoo. ”kyllä siitä kokonaisuudesta aika kokonainen tulee — ei varmastikaan sellainen, että nyt vaihtui kokonaan meininki”, hän sanoo.
Huolimatta siitä, että hip hopin sample-maailmaan vahvasti nojaava kappale voi esimerkiksi vaihtua äkillisesti seuraavassa vaikka enemmän rockin suuntaan kurkistavaan.
”Jos äkkiä kuuntelee niin tää on ihan kuin kaksi eri bändiä, mutta sitten saattaa huomata, miten tekstit puhuvat ja miten ne viittaavat toisiinsa — tai miten pienet melodianpätkät saattavat viitata toisiinsa.”
Niin kappaleet puikkelehtivat lomittain.
Aivan kuin Emilia ja Eeva jaetussa docs-meressään tai nyt, kertoessaan tekemisistään.
”Me pyritään rakentamaan siltoja biisien ja maailmojen välissä.”
Ensimmäinen Mikä eläin -kuoron versioista.
Syvemmälle musiikkituotantomme saloihin pääsee sukeltamaan sivuillamme.
Vilkaise myös nämä
Miten podcasteja tehdään? Podcastin jäljillä, osa 1
Podcast on käsitteenä kuin avaruus – kaikki tietävät mitä se tarkoittaa, kunnes se pitää määritellä. Podcastien tekemisen värikästä multiversumia valottavan sarjan ensimmäisessä osassa etsimme vastausta ajan ja avaruuden mysteerien lisäksi siihen, mitä “podcast” formaattina tarkoittaa, ja millaisia maailmoja sen kautta on mahdollista luoda.
Liikkuvien tarinoiden matkassa
Keväällä 2020 suoritettiin etäopiskelun kansallinen ihmiskoe, kun koulut zoomasivat kertarysäyksellä opetussuunnitelmansa nettiin. Ilman tuhansien vuosien pohjatyötä koulutuksen pikainen uudelleenorganisointi olisi ollut huomattavasti kivuliaampaa. Anttoni Palm pohtii kirjoitussarjassaan verkkopedagogiikan tulevaisuutta.
Miten podcasteja tehdään? Taiteellinen podcast-tuotanto – vapaasti laiduntava teos, osa 2
Tässä blogisarjan osassa tutustumme Naisen kosto -podcastin esimerkin kautta siihen, miten podcasteja tehdään Artlabilla. Millaiset ajatukset inspiroivat tekemistämme? Miten työryhmä toimii parhaimmillaan ja millaisen filosofian pohjalta äänidraaman työtavat muodostuvat?
Tuomas Skopa
Tykkään työskennellä näkemyksellisten ihmisten kanssa. Kun lähtee juttuun mukaan, sen tekee mielellään koko sydämellään tai siirtyy katsomon puolelle. Ainoa synti on olla tylsä. On pakko paljastaa itsensä ennemmin tai myöhemmin, joten se on parasta tehdä heti kättelyssä, ettei tuhlaa fanien aikaa.