Manaaja-kuunnelma

Ihmisissä tuntuu edelleen elävän vahva usko, että tapahtumat olivat oikeita. Tapausta on vaikea todistaa aidoksi, mutta itse haluan uskoa, vaikka järki sanoo tarinan olevan puppua. Mikäli Manaaja-elokuvan ”behind the scenes” -osio pitää paikkansa, sekä henkilökunnalle että lavasteille sattui kuvauksien aikana outoja juttuja. VHS-nauhani ekstroissa puhuttiin kameramiehen kuolintapauksesta ja tulipaloista lavasteissa. Kuvamateriaalia tästä ei muistaakseni ollut, mutta haluan uskoa. Elämässä pitää olla vähän mystiikkaa.

BBC teki radiokuunnelman alkuperäisen elokuvan käsikirjoituksen pohjalta ja nyt tämä tarina on käännetty suomeksi. Artlab varautuu tuntemattomaan. Edessä on äänitys (Ville Liukkonen), editointi (Ville-Matti Koskiniemi), musiikin sävellys (Max Lilja), äänisuunnittelu sekä miksaus (Tuomas Skopa) ja tarina voi alkaa…

On synkkä ja myrskyinen aamu. Halvat LED-valot välkkyvät ja pari lamppua poksahtaa kävellessäni Studion käytävällä. Selittämätön jännitepiikki käräyttää sulakkeen. Manaajan äänitykset ovat lähteneet käyntiin.

Ortodoksipappi siunasi aikanaan Artlab Studion. Muisto papista hutkimassa pyhää vettä seinille saa mieleni rauhoittumaan virittäessäni mikkejä pyöreän pöydän ympärille. Sen äärelle istuu pian Suomen eturivin näyttelijöitä. Toivon totisesti, ettei studio palaisi poroksi ja näyttelijöille ei sattuisi onnettomuuksia punaisen REC-nappulan hehkuessa. Onneksi meillä on tilaa ja Studion hätäpoistumistietkin ovat selvästi merkitty. Kaikki taitaa olla hyvin. Uskoa löytyy, kuten Manaaja-ilmiöönkin.

Tunnelma on hyvä, harjoitukset käynnissä ja nauha pyörii. Hetkeen mitään paranormaalia ei ole tapahtunut. Koneet toimivat ja mikrofonisignaali reitittyy äänitysohjelmaan. Studion ison äänitystilan, Peilisalin, binauraalimikit ovat täsmälleen haluamallani paikalla ja akustiikkaverhot ovat puoliksi auki olohuonekohtausta varten.

Olemme kaikki rentoutuneita ja ilmapiiri on seesteinen Maria Veijalaisen ohjatessa näyttelijöitä tulevaan kohtaukseen – käsikirjoituksen ensimmäiseen kappaleeseen. Siinä Regan (Pihla Maalismaa) on 70-luvun New Yorkilaisen asunnon yläkerrassa demonin kourissa. Alakerran olohuoneessa spekuloidaan uskomatonta tilannetta samalla, kun demoni heittelee tavaroita pitkin huonetta. Pari ottoa takana. Näyttelijät tekevät huipputyötä. Seison kuulokkeet päässä tarkkaamossa.

“Kiitos, se oli siinä. Ville, merkkaa siihen, että käyttistä. Otetaan pari pickuppia vielä Papilta”.

Kaksi-kolme ottoa per kohtaus. Joskus pari täyterepliikkiä. Tulkinta ja tarina kehittyy huippuunsa sitä mukaa kun ottoja kertyy. Tuntuu kuin äänittäisin ensimmäistä kertaa, sen verran jännittävää värähtelyä ja vaihtelua ilmassa musiikkituotantoihin nähden. Pidän tästä. Saan vapaasti luoda erilaisia tiloja kohtausten välille käyttäen binauraalimikrofoneja sekä eri mikitystekniikoita. Studion verhojen sijoittelulla ja liikuttelulla saan vaikutettua akustiikkaan – siihen, onko kyseessä olohuone, keittiö, vai makuuhuone.

Jokainen kohtaus äänitetään “kameran kulmaa” vaihdellen. Tämä luo syvyyttä ja pitää stereokuvan mielenkiintoisena. Näyttelijän voi kuulla liikkuvan selän takana samaan aikaan kun kaksi muuta henkilöä käy dialogia keskenään etualalla samassa huoneessa. Tässä on binauraalitekniikan voima. Binauraalisuutta käytetään vahvana voimakeinona tilan tunnun ja syvyyden hahmottamisessa.

Pyrimme luomaan mahdollisimman autenttisen äänitystilanteen ohjaajan ja näyttelijöiden kanssa. Jos kohtaus tapahtuu sängyssä niin asetamme näyttelijän sängylle makaamaan. Vesilasiin laitetaan jäitä, pitäähän viskiä ”kivillä” saada. Manauskohtauksissa papille etsitään oikea raamattu ja kasettinauhuri napataan Studion hyllyltä, jotta Karrasin käsittelemästä laitteesta tuleva play-ääni saadaan kuulostamaan aidolta. Pari kohtausta äänitetään ulkona, kuten elokuvissa. Koirat haukkuvat, puut humisevat tuulessa ja hiekka rahisee jalkojen alla. Kuulostavatko nykyautot samalta kuin 50 vuotta sitten? Päätämme olla välittämättä siitä. Eipä sitä liikennettä juuri ollut.

***

117-sivuinen käsikirjoitus ja neljäkymmentäkaksi kohtausta äänitettiin neljässätoista päivässä. Nauhalle taltioitui kymmeniä tunteja materiaalia, josta editoitiin neljä noin 36-44 minuuttista jaksoa. Tätä kirjoittaessani olen täysin onnistunut pihtaamaan itseltäni valmista tuotosta. Jännittää toden teolla. Minkälainen loistava kokonaisuus Manaajasta valmistui kun soppaan lisättiin vielä Tuomas Skopan äänisuunnittelu sekä Max Liljan musiikit?

Ensiesitys on aivan kulman takana. Studio ei palanut eikä kukaan loukkaantunut tai tullut hulluksi tuotannon aikana. Hyvä niin.

Kuunnelma toimii parhaiten kuulokkeilla. En malta odottaa.

Kuuntele teos Yle Areenasta: https://areena.yle.fi/1-50326288